JATKUVAN ONNENTUNTEEN HARHA

RAUNO TIRRI: 17. 12. 2015

Kirjoittelenpa näin alkuun katkelmia kirjastani Jatkuvan onnentunteen harha:

Kyselytutkimusten mukaan ihmisten erot onnellisuudessa ei näytä riippuvan kovinkaan paljon varallisuudesta. Kyselytutkimukset osoittavat, että lähes kaikissa Euroopan maissa onnellisuusprosentit ovat siellä 80 -90 välillä. Toisaalta rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten välillä on vain vähäinen ero ja hiljattain julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan Suomi oli tässä vertailussa tasa-arvoisin.  

Kyselystä voitiin myös päätellä, että ne jotka kiivaimmin tavoittelevat rikkautta, ovat varallisuustasosta riippumatta tavallista tyytymättömimpiä. Erityisesti se ilmenee silloin kun varallisuuden kasvu pysähtyy tai lähtee laskuun. Toisaalta onnettomimmat ihmiset löytyvät kyllä niiden köyhien joukosta, jotka tuntevat syrjäytyneen osattomiksi yhteisen kakun jaossa.

Kysymys on kuitenkin nimenomaan suhteellisesta köyhyydestä. Kun on verrattu sodanjälkeisen ajan ihmisten onnellisuutta nykypäivän ihmisiin verrattuna, selvää eroa eri aikoina elävien ihmisten onnellisuudessa ei ole, vaikka yleinen elintaso on 70 vuodessa noussut moninkertaisesti. Yllättävää on ollut huomata, että itsemurhia tehtiin sota-ajan jälkeen suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin nykyään, minkä on tulkittu johtuvan sen ajan kiinteämmästä perherakenteesta ja yhteisöllisyydestä yleisemminkin.  

Näyttää siis siltä, että vaikka hyvästä jatkuvasta taloudellisesta kasvusta on tehty kaiken kattava päämäärä, sen tuoma lisävauraus ei onnellisuutta takaa. Eikä toisaalta loputon taloudellinen kasvu voi olla mahdollistakaan rajallisessa maailmassamme.

Tärkeintä onnellisuudelle näyttää olevan perusturvallisuus hyvän ympäristön, sosiaalisen elämän sekä terveyden tuomana.

Onnentunteet viriävät ennen kaikkea hyvistä ihmissuhteista.

Tässä alkaneessa kansainvaelluksessa on voitu konkreettisesti nähdä, kuinka häiriö yhteisön hyväksymässä kulttuurin ja tapojen arvomaailmassa hämmentää ja jopa pelottaa ihmisten mieltä. Primitiivisissä yhteisöissä vieraan pelko on ollut luontaista yhteisöä turvaava tekijänä. Vasta kun on nähhty, ettei vieraasta ole vaaraa, vaan päinvastoin jotain hyötyä, hänet on voitu hyväksyä elämään yhteisössä ja vähitellen parantamaan asemaansa sen jäsenenä.  Vielä nykyäänkin vieraiden pelko häipyy vasta kun heidät opitaan tuntemaan ja saatu kunnioittamaan uuden yhteisön sääntöjä. Kun ajatellaan tätä hetkeä, niin on voitu jo nähdä, että kotouttamisella on kiire, ettei syrjäytymiskehitys ehdi edelle.

Hyvät ihmissuhteet näkyvät asukkaiden parempana terveydentilana ja jopa pidentyneenä elinikänä. Esimerkiksi tilastoissa näkyvä suomenruotsalaisten pitempi elinikä voidaan parhaiten selittää johtuvaksi heidän vilkkaammasta harrastus ja kulttuuritoiminnasta ja siitä syntyvästä luottamuksesta ja avunannosta toisilleen eli hyvästä yhteisöllisyydestä. ” Ja må han leva, ja må han leva uti hundrade år…”

Ihmisen kaikkinainen toiminta osoittaa, että hän on perusluonteeltaan sosiaalinen. Ihminen syntyy täysin avuttomana, muihin kädellisiin verrattuna oikeastaan ennen aikojaan. Pitkä kehitysaika on tärkeä, sillä se takaa pitkän oppimisajan. Toisaalta suurempi pää ei mahtuisi synnytyskanavastakaan.

Ihmisellä on runsaasti sosiaalisia ominaisuuksia, joista osa on vanhoja, kaikille kädellisillä esiintyviä ominaispiirteitä. Esimerkiksi kasvojen monivivahteinen elekieli ilmeineen, itkuineen, hymyineen ja nauruineen ovat nähtävissä jo simpansseilla, joskin heikompana ja vaikeina ihmisen tulkittaviksi.  Näissä tärkeinä ovat myös erilaiset uhkaus- ja lepytyseleet, joiden avulla torjutaan fyysistä väkivaltaa.

Ihminen on alkuaan pienryhmän ja hierarkkisen järjestelmän jäsen. Se on muodostunut suurperheestä ja heimosta. Monet etologit ovat sitä mieltä, että tämä ilmenee vielä nykyihmiselläkin ystävien lukumäärässä. Näyttää siltä, että ihmisen sosiaalisia perustarpeita ylläpitämään riittää yleensä melko pieni ystävien joukko ja yksinäisyyttä torjumaan riittää usein vain muutama hyvä ystävä. muut ovat turvaverkkoa täydentäviä  jäseniä, jotka eivät helposti saavuta läheisen asemaa. He ovat kuitenkin tärkeitä suurheimon ja kansakunnan jäseninä ja siten tarpeellisen ryhmäidentiteetin muodostajana ja yhteisten pyrkimysten toteuttajina.

Erilaisuuden hyväksyminen onkin vaatinut pitkäaikaista ihmisen älyllistä sekä korkean tason henkistä ja yhteisöllistä kehittymistä, mikä on kuitenkin vielä pahasti kesken. Aivojen rakenteessa jo tähänastinen kehitys näkyy etuaivolohkojen moninkertaisena laajuutena muihin kädellisiin verrattuna, mutta primitiivisen käyttäytymisen hillitseminen on silti vaikeaa